Koulutusvaliokunta opinkierroksella

Miten saadaan aikaan organisaatiokulttuurin muutos?
Miten muutosta johdetaan?
Mikä muutoksessa muuttuu ja miksi?


Koulutusvaliokunta opinkierroksella Vapo Oy:ssa

Koulutusvaliokunnan opinkierros kohdistui Vapo Oy:lle teemalla Henkilöstötyö ja johtaminen nopeasti muuttuvassa yrityksessä. Aloitimme lyhyellä Jussi Halttusen vetämällä kokouksella maittavan keittolounaan jälkeen. Valiokunnan kokous pidettiin Vapon Puutarhakadun edustustiloissa, makkaratehtailija Kalle Marjasen vuonna 1929 rakennuttamassa ja Vapon vuonna 1986 ostamassa viehättävässä vanhassa rakennuksessa.

Kokouksen jälkeen Elina Lillstrang selvensi meille valitun työskentelytavan eli tulevaisuuspajan luonnetta ja pelisääntöjä. Johdatteluksi iltapäivän työskentelyyn hän luki meille katkelman juuri ilmestyneestä Asta Rossin Kulttuuristrategia teoksesta. Rossin kirjassa kerrotaan Great Place to work – kilpailussa menestyneiden yritysten tarinoita ja kuvataan hyviä käytänteitä parhaista työpaikoista.  Oli vaikuttavaa kuulla, miten ns. hyvät työpaikat pystyivät lamavuotenakin kasvattamaan liikevaihtoaan päinvastoin kuin moni muu yritys.

Varsinainen opinkierros käynnistyi kun emäntämme Jaana Helanen ja Pirjo Nikkilä kertoivat Vapon tarinan, tarinan henkilöstötyöstä ja johtamisesta nopeasti muuttuvassa yrityksessä. Pirjo nimesi avoimen esityksensä ”kaapista ulostuloksi”, ja meille kuulijoille avautuikin selkeästi, mistä lähtökohdista ja millaisilla työkaluilla organisaatiomuutosta, sen väistämättömyyttä ja tulevaa organisaatiokulttuuria rakennetaan. Tarinan virrasta poimin seuraavia keskeisiä kohtia: lähtökohtana nykytilan ja tulevan tilanteen kuvaaminen, kirkas käsitys muutostarpeesta, muutosagenttien mahdollisuuksien vahvistaminen, tavoitteet + suoriutumisen arviointi, organisaatiokulttuurin näkyminen käyttäytymisessä, teot puhuvat.  Kuten hyvään tarinaan yleensäkin, niin tähänkin upposi ja omakohtaisesti voisin sanoa että tarina myös osui. Niin monta oivallusta ja ajatusta sekä yhtymäkohtaa oman organisaation muutoshaasteisiin vilahti mielessä.

Tarinan jälkeen maltoimme jatkaa tulevaisuuspajaa, vaikka jo tuoltakin pohjalta olisimme saaneet hyvin keskustelun soljumaan. Työskentelimme menetelmän mukaisesti kolme eri ryhmätyökierrosta.  Ryhmämme tiivisti keskeiseksi kohdaksi muutoksen vääjäämättömyyteen heräämisen sekä muutosviestinnän oikea-aikaisuuden. Keskustelimme paljon myös esimiesten merkityksestä muutosten läpiviennissä - miten keskijohto saadaan muutoksen taakse – jälleen yhtymäkohta muutoksen väistämättömyyden ymmärtämiseen.

Ryhmätöiden yhteiset purut toivat valiokuntalaisille jaetusti eri näkökulmia ja kokemuksista ammennettuja ajatuksia. Yksi tällainen oli muutosprosessin kolmen M:n kiteytys; miksi, mitä ja minne.

Opinkierroksen anti oli ennen kaikkea kuulla Vapon tarina, miten johtamista toteutetaan, jotta vääjäämättömät muutokset olisivat hallitumpia henkilöstöön päin. Kiitokset Jaanalle ja Pirjolle!

Kuuntelemisen ja kuulemisen herkkyyteen vaikutti varmasti myös oman organisaationi kokemat ja tulevat muutostilanteet, joita uutena johtajana olen viemässä eteenpäin. Oppia oli myös päästä kohtaamaan ja keskustelemaan muiden valiokuntalaisten kanssa. Eiköhän siinä olekin jo kovasti antia yhdelle perjantai –iltapäivälle !

Ja loppukiteytyksenä homman ydin: Muutoksen tarpeellisuuteen herääminen - ”pakko on paras muusa”.

Kaija Haapasaari
oppisopimusjohtaja
Jyväskylän oppisopimuskeskus