21.03.2019 16:01
Elinkeinoelämän vaalitentissä keskisuomalaisista ehdokkaista kuoriutui työllisyyden tukijoita
Talous, yrittäjyys ja työllisyys kirvoittivat keskisuomalaiset eduskuntavaali-ehdokkaat vilkkaaseen keskusteluun Keski-Suomen kauppakamarin ja Elinkeinoelämän keskusliiton järjestämässä vaalipaneelissa 19.3. Elinkeinoelämän teemoja pohtivat viiden suurimman puolueen edustajat sanomalehti Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasasen johdolla.
Vaalipaneelin eduskuntavaaliehdokkaat Tapani Mäki (vas.), Meri Lumela, Piritta Rantanen, Tommi Lunttila ja Maarit Kiiskinen saivat vastata myös yleisön kiperiin kysymyksiin.
Minna Canthin päivän ja tasa-arvon kunniaksi paneeliin osallistui kolme naisehdokasta: vihreiden Meri Lumela, keskustan Maarit Kiiskinen ja sosiaalidemokraattien Piritta Rantanen. Kokoomusta puolestaan edusti Tommi Lunttila ja perussuomalaisia Tapani Mäki. Kaikki paneelin jäsenet ovat ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan kevään 2019 vaaleissa.
Koska kyseessä oli elinkeinoelämän vaalitentti, tilaisuuden alustuspuheenvuorot kuultiin Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijoilta: pk-johtaja Jouni Hakalalta ja ekonomisti Simo Pinomaalta. Lisäksi Keski-Suomen kauppakamarin toimitusjohtaja Ari Hiltunen avasi kauppakamareiden yhteisiä vaaliteesejä.
Työllisyyden puolesta puoluekannasta riippumatta
Elinkeinoelämän vaalitavoitteista työllisyyden edistäminen oli kaikkia ehdokkaita yhdistävä teema, jonka eteen jokainen haluaisi tehdä kansanedustajana töitä – keinot tosin vaihtelivat. Kun Lunttila kannatti vahvasti työllisyysasteen nostoa, työmarkkinoiden jouston lisäämistä ja paikallista sopimista, Lumela, Mäki ja Rantanen peräänkuuluttivat koulutuksen kehittämistä.
Lumela painotti erityisesti sitä, että koulutussektoria kehitettäisiin nimenomaan työelämän tarpeisiin nähden. Samoilla linjoilla oli myös Mäki, joka uskoi kohtaanto-ongelman ratkeavan lisäämällä täsmäkoulutusohjelmia, jotka johtaisivat suoraan ammattiin.
”Koulutus ei ole itseisarvo vaan saavutettu osaaminen”, Rantanen kiteytti ehdokkaiden yhteisen näkemyksen.
Kiiskinen puolestaan puhui muista poiketen yrittäjyyden ja omistajuuden puolesta. Hänen mukaansa pk-yrityksiä pitäisi tukea entistä enemmän niiden pyrkiessä kansainvälisille markkinoille. Omistajuuden osalta taas olisi tarpeen huolehtia siitä, ettei suomalaisyritysten omistajuus valu liiaksi ulkomaille.
”Myös ilmastonmuutos on iso teema, ja Suomessa on tähän liittyen vahvaa ympäristöalan osaamista. Kaupallisten mahdollisuuksien avulla voisimme vastata näihin globaaleihin haasteisiin”, Kiiskinen lisäsi.
EK:n ekonomisti Simo Pinomaa pohjusti vaalipaneelia avaamalla talouden nykytilaa niin panelisteille kuin yleisöllekin.
Ehdokkaat yhteisenä rintamana: työllisyysastetta nostettava
Työllisyysasteen nosto on sekä Elinkeinoelämän keskusliitolle että kauppakamareille yksi tärkeimmistä vaalitavoitteista. Kun EK ajaa työllisyysasteen nostoa yli 75 prosenttiin, kauppakamarin tavoittelevat sen nostamista jopa 80 prosenttiin ensi vuosikymmenen loppuun mennessä.
Myös kaikki ehdokkaat kannattivat työllisyysasteen nostoa nykyisestä 72 prosentista, mutta mielipiteissä oli hajontaa. Eniten kannatusta sai 75 prosenttia, johon pyrkisivät niin Lunttila, Lumela kuin Rantanenkin. Toisaalta Rantanen ja Lumela olivat sitä mieltä, että osuus voisi olla selvästi korkeampikin.
Kiiskinen ja Mäki taas olivat maltillisempia tavoitteissaan, sillä molemmat havittelisivat realisteina 73−74 prosentin työllisyysastetta. Mäen mukaan on huomioitava, että työllisyysastetta nostettaessa syntyy oikeita työpaikkoja, eikä vain harrasteta lyhyen tähtäimen tempputyöllistämistä.
EK:n Hakala haastoi kuitenkin vielä lopuksi kaikkia ehdokkaita rohkeisiin työllisyystavoitteisiin, jotta uudet työpaikat takaisivat yrityksille jatkossa entistä paremmat eväät kasvuun.
Yrittäjien toimintamahdollisuuksia helpotettava
Pk-yritysten tukeminen oli erityisesti Lunttilan ja Kiiskisen asialistalla, sillä molemmat toimivat politiikan ulkopuolella yrittäjinä. Kun Lunttila haluaisi muokata koulutusohjelmia tutkintokeskeisyydestä osaamisen painottamiseen, Kiiskinen vannoi tuotteiden ja palveluiden kaupallistamisprosessin puolesta. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että suomalaisia olisi syytä kannustaa yrittäjyyteen ponnekkaammin.
Vihreiden Lumela taas uskoi ennen kaikkea yritysten työllistävään rooliin ja yhteistyömahdollisuuksiin.
”Työn kautta jokainen kokee olevansa yhteisön jäsen ja siten merkityksellinen osa kokonaisuutta. Sosiaaliturvaviidakko ei kuitenkaan nykyään kannusta työhön, ja siksi käytäntöjä tulisi yksinkertaistaa. Myös paikalliseen yhteistyöhön tulisi panostaa yritysten ja seutukuntien välillä”, Lumela painotti.
Mäki ei puolestaan uskonut, että rankaisumalliin perustuva aktiivimalli kantaa kovin pitkälle. Hän haluaisi luoda työhön kannustavan ja innostavan mallin, jolloin yrityksetkin saisivat sitoutuneempaa työvoimaa.
Rantasella oli muista poiketen oma näkökulmansa pk-yritysten tukemiseen, sillä hän kannatti arvonlisäverorajan nostamista.
Vaalitilaisuus kokosi Hotelli Versoon monikymmenpäisen osallistujajoukon.
Yleisökysymykset saivat panelistit lämpiämään
Vaalitentin vetäjän lisäksi myös runsaslukuinen yleisö sai esittää panelisteille omia kysymyksiään. Pitkään kuumana puheenaiheena vellonut maahanmuutto nousi esiin työllisyysasteen noston yhteydessä: onko Suomen mahdollista nostaa työllisyysastetta ilman työperäistä maahanmuuttoa ja ulkomaalaisia osaajia? Kysymys oli kohdistettu eritoten perussuomalaisten ja sosiaalidemokraattien edustajille.
Mäki kannatti perussuomalaisena puolueen yhteistä linjaa: saatavuusharkinnasta on pidettävä kiinni. Hän kuitenkin hyväksyisi järkiperäisen ja tapauskohtaisen maahanmuuton, mutta huomautti, että myös suomalaisista osaajista olisi pidettävä kiinni ennen kuin aivovuoto kasvaa liian suureksi.
Sosiaalidemokraattien Rantanen ei kannattanut ainakaan Ruotsin kaltaista avointa mallia, mutta suhtautui työperäiseen maahanmuuttoon avoimesti.
”Olemme suoraan sanoen lirissä, jos emme saa työvoimaa ulkomailta”, Rantanen totesi.
Toinen yleisön kysymys yllätti ehdokkaat, sillä se esitettiin toisella kotimaisella kielellä eli ruotsiksi. Kysymys koski sitä, mitä suomalaiset voisivat oppia naapurimaastaan Ruotsista.
Kiiskinen uskoi jälleen kaupallistamisen voimaan.
”Ruotsalaiset ovat maailman kärjessä kaupallistamisessa, kun taas Suomessa kaupallistamisen osaaminen on suuri pullonkaula. Tästä voisimme ottaa oppia, sillä kaupallistamisen taito korreloi myös uusien työpaikkojen syntymisen kanssa”, Kiiskinen uskoi.
Yhteishengen ja yhteistyön roolia taas korostivat Lumela ja Lunttila, sillä ruotsalaisia tunnetusti pidetään yhteisöllisenä kansakuntana.
Keskisuomalaiset ehdokkaat oman maakunnan puolestapuhujina
Vaikka siltarumpupolitiikkaa voi pitää nykypäivän globaalissa maailmassa jo vanhanaikaisena, ehdokkailta tentattiin myös asioita, joita he haluaisivat edistää edustamansa maakunnan osalta. Jokaisen ehdokkaan puheesta paistoikin omanlaisensa kotiseuturakkaus, sillä kaikki heistä asuvat eri puolilla Keski-Suomea: kun Lumela ja Mäki tulevat Jyväskylästä, Kiiskinen edustaa Laukaata, Rantanen Jämsää ja Lunttila Äänekoskea.
Toimivat liikenneyhteydet ja Keski-Suomen saavutettavuuden nostivat esille kaikki ehdokkaat lukuun ottamatta Kiiskistä. Panostukset raideliikenteeseen, ja erityisesti kaksoisraiteen toteutuminen, avaisivat paikallisille yrityksille lisää kasvun mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Kiiskisen agenda taas pohjautui maakuntastrategiaan, jonka mukaisesti hän haluaisi kaupallistaa maakunnan ydinosaamista entistä paremmin. Tähän liittyen myös Mäki arvioi, että koko Keski-Suomi pitäisi brändätä maakuntana uudestaan.
Yhtä mieltä eritoten naisehdokkaat olivat Keski-Suomen Lakeland-brändistä, jota tulisi hyödyntää matkailusektorin markkinoinnissa entistä monipuolisemmin. Miesehdokkaat taas kannattivat keskisuomalaisen metsäklusterin tehokkaampaa tukemista, sillä maakuntamme tunnetaan vahvasta metsäteollisuuden osaamisesta.