100 tarinaa kasvusta: Hyvinvoinnin Suurlähettiläät

Oli vuosi 2012, kun Markku Pykäläinen koki pysäyttävän kokemuksen: hän tuli irtisanotuksi työpaikastaan. Pykäläisen näkemyksen mukaan syynä oli vahva näkemysero silloisen työnantajan johdon kanssa tavasta johtaa työyhteisöä.

”Vaikka kuinka olen aina itseeni uskonut ja tiennyt olevani oikeassa, irtisanominen pysäyttää. Vaikka kuinka oma mieli puolustaa itseä, tuskin kukaan pystyy välttämään ajatusta, että jotain meni pieleen ja pahasti. Itse jäin pohtimaan sitä, että vaikka olisin ollut oikeassa, en enää voisi työyhteisöäni auttaa, kun tulin irtisanotuksi. Tai voihan olla, että olin sittenkin väärässä”, Pykäläinen muistelee kahdentoista vuoden takaisia tapahtumia.

Oli irtisanomisen syy kummassa hyvässä, irtisanominen tehtiin virheellisesti. Se vaikutti Pykäläiseen.

”Tuolloin jouduin puntaroimaan, kuinka voimavarani haluan käyttää – jäänkö vanhaan ja taistelen oikeassa oloni puolesta vai unohdanko kokemani kaltoinkohtelun ja käännän katseen tulevaan. Päätin, että en hätäile, enkä tee kumpaakaan. Antaa ajan kulua ja nautitaan hetki vapaana olemisesta. Seuraavana aamuna lähdin koirieni kanssa metsälle. Puoli päivää metsästelin todella surkeassa säässä ja nautin – se riitti. Päätös yrittäjäksi lähtemisestä oli valmis vuorokauden sisällä irtisanomisestani”, Pykäläinen avaa.

Pykäläinen perusti yrityksen tyhjästä – takana ei ollut kuin oma osaaminen. Ensimmäiset kuukaudet olivat mukavaa innovointia ja ideointia. Paljon oli myös hienoja keskusteluja eri ihmisten kanssa.

”Mutta ei kauppoja kuitenkaan ovista ja ikkunoista sisään tulvinut.”

Ensimmäisen vuoden liikevaihto oli 23 000 euroa – paljon vähemmän kuin ansiosidonnainen päiväraha olisi ollut. Saamansa noin 20 000 euron päivärahat Pykäläinen joutui maksamaan korkoineen takaisin, sillä hänet katsottiin täyspäiväiseksi yrittäjäksi.

”Kyllähän siinä joutui useamman minuutin puntaroimaan, onko koko touhussa mitään järkeä ja lopputuloksena totesin, että ei ole, mutta yrittäjän täytyy olla hullu, joten päätin jatkaa.”

Kasvu oli tasaista, mutta hidasta. 2016 vuonna liikevaihto oli noin 50 000 euroa. Tuolloin Pykäläiselle tarjoutui myös erittäin mielenkiintoinen mahdollisuus palkkatyöhön.

”Sain sen neuvoteltua niin, että pystyin jatkamaan liiketoimintaa sivutoimisena. Kahden ja puolen vuoden ajan tein molempia töitä, kunnes yhtälö koitui mahdottomaksi. Töitä oli liikaa ja matkan varrella olin jo kertaalleen kohdannut työuupumuksen. Niinpä palkkatyö sai jäädä”, Pykäläinen jatkaa.

Matkan varrella palvelut kehittyivät ja tarjottava kokonaisuus laajeni. Alun yksittäisten ryhmien yksittäiset valmennuspäivät olivat vaihtuneet koko yrityksen vuosia kestäviin valmennusprosesseihin. Tämä oli merkittävä muutos siihen, että liikevaihto muuttui kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin.

”Käytännössä vaikeinta oli sanoa monelle kiinnostavalle mahdollisuudelle ei. Isoja kaloja on vaikea saada, jos jää rannalle onkimaan pikkusinttejä. Isojen kalojen väsyttäminen on haasteellista ja useimmilla reissuilla tulee vesiperä. Tämä on ollut henkisesti turhauttavaa, mutta silti järkevää. Olemme saaneet monia todella isoja asiakkuuksia ja projekteja”, Pykäläinen kertoo.

Yrityksellä ei tällä hetkellä ole palkattuja työntekijöitä, vaan se toimii verkostomaisesti. Hyvinvoinnin Suurlähettiläiden lipun alla toimii nyt 10 valmentajaa tai työnohjaajaa.

Pykäläinen pitää yrittämisessä olennaisena sitä, että arki ei ole hukkunut kaikkeen sälään – on saanut keskittyä vähempään, pidetty työmäärä kohtuullisena ja mikä tärkeintä, on tuotettu asiakkaille paremmin lisäarvoa pitkien ja laajojen yhteistyösopimusten kautta. Yrityksen liikevaihto on nyt 220 000 euroa, ja seuraavat tavoitteet siintävät puolessa miljoonassa ja miljoonassa eurossa.

”Paljon on töitä tehty sen eteen, mutta ei se helppoa ole. Brändin, markkinoinnin ja myynnin eteen on tehty asioita. Apuja olen käyttänyt paljon – sekä palkattua henkilökuntaa että ostopalveluina. Myynti-, osto- ja yhdistymisneuvotteluja on vuosien varrella käyty useita, mutta aina jostain on jäänyt kiinni puolin tai toisin.”

Pykäläinen kertoo, että vaikka isot asiat yrityksessä ovat hyvin – talous kunnossa, referenssit erinomaisia ja asiakkaat erittäin tyytyväisiä, ei jatkuva kasvu ole helppoa. Onhan tässä pandemia, sota ja inflaatio ollut riesana.

”Meidän kokoisen yrityksen näkökulmasta ne ovat mielestäni vain tekosyitä. Markkinaa kyllä olisi meille mainiosti kasvaa, jos vain meidät löydettäisiin ja onnistuttaisiin sitä valtaamaan”, Pykäläinen sanoo.

Onnistumisten ja epäonnistumisten kautta oppia ja oivalluksia on tullut valtavasti. Pykäläisen mukaan pienyrittäjyyden yksi haasteista on ajankäyttö.

”Arjen saa hukutettua todella monenlaiseen epäoleelliseen. Ongelma on siinä, että oleellista on todella vaikea tunnistaa. Mutta kun koskaan ei etukäteen tiedä, mikä asia johtaa mihinkin. Onko tätä tarinaa nyt järkevä jakaa? Lukeeko tätä sellainen, joka hyödyttäisi liiketoimintaa – silti tätä kirjoitan, miksi?

Minulla on aikaa tähän. Sen yli kymmenen vuotta yrittäjänä on opettanut, että väkisin puskemalla ei menestystä synny. Osaan nykyään antaa paljon töitä valmennuskumppaneillemme sekä ostan kaiken mahdollisen rutiinityön ulkoa. Tällä tavalla on hintansa, mutta se mahdollistaa itselleni vapaamman ajattelun, erilaisten asioiden kokeilun ja sitä kautta jonkin uuden syntymisen.”

Yksi suurimmista kaupoista syntyi, kun messuilla Pykäläinen lainasi kynää erään yrityksen henkilöltä, jonka juttusille ei olisi ikinä tietoisesti osannut hakeutua.

”Meillä oli aikaa mennä messuille ja oli aikaa kohdata tuo ihminen aidosti. Siitä syntyi 100 000 euron kauppa myöhemmin.”

Toinen Pykäläisen oivallus on ollut ymmärtää järjestelmällisyyden merkitys.

”On kiva tehdä kaikenlaista "fantsua" ja se on tärkeää, kuten äsken kuvasin, mutta ilman suunnitelmallisuutta, selkeitä tavoitteita ja toimenpidelistoja onnistumiset jäävät liikaa sattuman varaan. Sattumaa pitää hieman avittaa”, Pykäläinen muistuttaa.

Kolmas tärkeä oppi, jossa Pykäläinen kertoo itse olevansa vielä oppimatkalla, on armollisuus itseään kohtaan.

”Me yrittäjät lienemme luonnostaan kunnianhimoisia. Haluamme arvostusta toisilta ja ajattelemme sitä saavamme menestyksen kautta. Mikään menestys ei koskaan riitä – aina löytyy joku, joka on tehnyt vielä paremmin ja enemmän. Pitäisi olla armollinen itseä kohtaan. Olla ylpeä siitä mitä on tehnyt”, Pykäläinen muistuttaa.

Hän kipuilee itse nyt sitä, että kasvu on pysähtynyt.

”Pitäisi kuitenkin olla ylpeä ja arvostaa siitä, mitä olen saanut tehdä. Olen parhaassa työiässä saanut tehdä unelmatyötä ja elää vapaata elämää. Voin olla ylpeä siitä, että olen työllistänyt itseni ja paljon ihmisiä eri tavoilla sekä antanut toisille startupeille mahdollisuuden onnistua.”

Aitous ja läsnäolo ovat Pykäläisen useimmin palautteissa saatuja kuvauksia.

”Minulle ei ole koskaan ollut liian vaikeaa olla väärässä. Kääntäen - minulla ei ole tarve olla oikeassa. Tämä antaa hyvän pohjan sille, että antaa toisten opettaa itseä. Se mahdollistaa muutosten tekemistä ja varsinaisessa työssä mahdollistaa aidon ihmettelyn. Työyhteisöissä usein saataneen parempia tuloksia aikaan aidolla ihmettelyllä kuin pätemisellä ja tarpeella olla oikeassa”, Pykäläinen pohtii.

Etenkin yrittäjyyden alussa erittäin tärkeä verkosto Pykäläiselle oli Jyväskylän yliopiston EMBA-verkosto.

”Tuossa verkostossa olevista ihmisistä moni oppi tuntemaan minut oikeasti ihmisenä ja uskalsi ostaa meiltä ensimmäisiä palveluita, jotka sitten jatkossa toimivat tärkeinä referensseinä muille asiakkaille”, Pykäläinen päättää.

Kaikenlaiset kasvutarinat ansaitsevat tulla kuulluksi. Näitä meillä kyllä riittää, joten nyt annetaan kuulua ja kovaa – Keski-Suomessa osataan rakentaa kasvua, joten tuodaan se esiin!

Teksti on osa Kasvu- ja kansainvälistymisvaliokunnan käynnistämää 100 tarinaa kasvusta -sisältösarjaa, jonka tarkoituksena on tehdä keskisuomalaisia kasvutarinoita tunnetuksi, kannustaa muitakin kasvuun ja synnyttää kasvun kansaliike.