Havaintoja yritysten kipukohdista ennen yrityksen myyntiä

Useissa yrityksissä, joita olemme auttaneet yrityskauppaan valmistautumisessa, esiintyy eräitä, tiedostettuja tai tiedostamattomia, kipukohtia. Tyypillisiä esimerkkejä ovat osakeyhtiön omaan pääomaan liittyvät epäselvyydet, yhtiömuotoisen yrityksen varojen käyttö yksityisiin tarkoituksiin ja puutteellinen dokumentointi. Ne nousevat usein esille vasta ostajan teettämässä due diligence -tarkastuksessa, vaikka olisi suotavaa, että ne hoidettaisiin jo yrityksen jokapäiväisessä toiminnassa. Yrityksen ”myyntikunto” syntyy pitkälti huolellisesta perusasioiden hoitamisesta yrityksen arjessa.

Pääomavajeen kattamiseen liittyvät toimet ovat tavallisia pk-sektorin yrityksissä. Yhtiön hallituksella on velvollisuus tehdä rekisteri-ilmoitus osakepääoman menettämisestä hallituksen havaitessa yhtiön oman pääoman olevan negatiivinen. Koska rekisterimerkintä voi vaikeuttaa yrityksen lainansaantia, tilannetta pyritään usein korjaamaan omistajien sijoituksilla tai pääomalainoilla.

Valitettavan usein ongelmaksi näissä toimissa muodostuu epätarkkuus ja dokumentoinnin puute. Ei tiedetä, millä instrumentilla yhtiöön on oikeasti laitettu rahaa – siitäkin huolimatta, että valittu instrumentti vaikuttaa veroseuraamuksiin, takaisinmaksuun ja kirjanpitoon.

• Esimerkiksi svop-sijoitus (vastikkeeton sijoitus osakeyhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon) ei kerrytä korkoa eikä sitä voida palauttaa tekijälleen ilman osingonmaksukykyä. Jos palautus tehdään väärin, voidaan se tulkita verotuksessa suosivaksi varojenjaoksi.

• Pääomalaina on nimensä mukaisesti laina, vaikka osakeyhtiölaki asettaakin sen takaisinmaksulle tiukat edellytykset. Lainasta voidaan periä korkoa. Lainasopimukseen kannattaa kirjata selkeästi koron maksuaika ja esimerkiksi kertyykö korkoa korolle, jos osakeyhtiölain säännökset jonain vuonna estävät koron maksamisen.

Yrityksen pääomarakenteesta pitää pystyä kertomaan yrityksen ostajalle totuudenmukaisesti ja täsmällisesti. Yrityskauppojen yhteydessä pyritään yleensä eroon myyjän yritykselle antamasta rahoituksesta, joten on tärkeää tietää, miten takaisinmaksu tehdään mahdollisimman vähin (vero)seuraamuksin.

Osakeyhtiön varallisuus on yrittäjän varallisuudesta erillinen kokonaisuus, eikä osakeyhtiöstä voida ottaa varoja vapaasti omaan käyttöön. Osakeyhtiölaissa on säännelty tyhjentävästi sallitut varojenjakotavat. Tavallisimpia ovat voitonjako (osinko) ja varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta (sisältäen yllä mainitun svop-sijoituksen palauttamisen), sekä yhtiön omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen. Muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa. Esimerkiksi tavanomainen palkanmaksu omistajayrittäjälle on liiketaloudellisesti perusteltua, mutta omien kauppaostosten maksaminen firman tililtä ei.

Monelle tulee yllätyksenä, että osakekauppa, jossa osakkeenomistaja myy osakkeitaan yhtiölle, onkin omien osakkeiden hankinta tai lunastus. Kyse on siis varojenjaosta, johon liittyy tietty päätöksentekomenettely ja maksukykyisyysvaatimukset. Samoin kuin pääomaa annettaessa, myös sitä yrityksestä pois luovutettaessa täytyy olla tietoinen siitä, mistä on oikeudellisesti kyse. Riittävä dokumentaatio on sen jälkeen avainasemassa.

Olennainen dokumentaatio on pk-yrityksissä yllättävän usein vajavaista. Yrityksellä voi olla tallessa kirjanpidon näkökulmasta pakollinen tositeaineisto, mutta hallintoon liittyvät pöytäkirjat ja erityisesti keskinäiset sopimukset, kuten omistajayrittäjän työsopimus tai osakaslainasopimus, ovat tekemättä. Asia ei välttämättä vaivaa yrittäjän arjessa, mutta mikäli yrityksen myynti tulee ajankohtaiseksi, lisää oikeiden asiantilojen selvittäminen ja puuttuvan dokumentaation takautuva laatiminen työmäärää entisestään.

Pöytäkirjat ovat ennen muuta todisteluasiakirjoja, joista selviää, millaisia päätöksiä yrityksessä on tehty. Kaikki merkittävimmät päätökset, puhumattakaan lain mukaan tarvittavista päätöksistä, tulisi dokumentoida pöytäkirjoihin, vaikka hallituksessa olisi vain yksi jäsen.

Dokumentaatio on osoitus siitä, että yhtiön asioista huolehditaan. Se vahvistaa mielikuvaa yrittäjän ja henkilöstön kyvystä ja osaamisesta. Pelkkä luottamus tuloksentekokykyyn tai osaamiseen ei riitä Ostajalle, vaan tarvitaan näyttöä, jota totuudenmukainen kirjallinen dokumentaatio tarjoaa.

Yrittäjille tulee usein yllätyksenä, kuinka paljon aikaa yrityskaupan toteuttaminen vaatii. Prosessi voi kestää kuukausia, joskus jopa vuosia. Etenkin omistajayrittäjälle yrityskauppaprosessissa mukana olo on tasapainoilua varsinaisen leipätyön ja yrityksen myyntiprojektin välillä. Prosessinjohtoa ja osan dokumentointia voi ulkoistaa, mutta päätöksiä ja kannanottoja ei. Järjestelmällinen etukäteisvalmistelu talouden, sopimusten ja henkilöstöasioiden osalta ehkäisee viivettä myyntiprosessin tullessa ajankohtaiseksi. Huolellisuus yrityksen arjessa lisää sen houkuttelevuutta ostokohteena ja nostaa sen arvoa ostajan silmissä.

Kirjoittajat Mikko Tolvanen (asianajaja, osakas) ja Marianna Perosvuo (juristi) työskentelevät Asianajotoimisto Fennossa yritysjuridiikan tiimissä. Fennon asiakkaita ovat yrittäjäomisteiset pk-yritykset, mutta kokemusta löytyy myös suurten yritysten juridisista toimeksiannoista.