08.10.2013 11:59
Johtajan lippu liehuu korkealla
BLOGI: ANNA-MAIJA ROSSI: Pohtiessani johtamisen tärkeimpiä teesejä havaitsin arjen johtajuuden merkityksen. Johtaja on suunnannäyttäjä, joka kulkee polulla ensimmäisenä lippu korkealla liehuen. Työyhteisön ja yksilön kannalta on tärkeää jakaa sama päämäärä ja ymmärtää, mitä yhteisen tavoitteen saavuttaminen vaatii omassa työn arjessa.
Hyvä johtaja kykenee oivalluttamaan muita tarvittaviin muutoksiin. Muutokset työyhteisössä ovat kuin jatkokertomus: mitä on tehty, mikä on vienyt oikeaan suuntaan ja mitä tehdään seuraavaksi.
Itsensä johtaminen on jatkuvan uudistumisen keskiössä. Tiimiä tai työkavereitaan ei voi johtaa hyvin, jos ei osaa johtaa omaa tekemistään. Omien puutteiden havaitsemisessa auttaa tietynlainen nöyryys ja asioiden sanominen ääneen. Asioista avoimesti puhuminen luo samalla ajatuksen, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Kun tuntee itsensä sekä osaa nähdä vahvuutensa ja kehityskohteensa, on jo pitkällä. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat arvokkaita taitoja itsensä kehittämisessä. Työyhteisöissä palautteen tulisi olla osa arkea, ei mikään erillinen juhlallinen hetki kehityskeskustelussa.
Vilpitön tahto parhaimpaan
Uskon vahvasti siihen, että ihminen pyrkii aina parhaimpaansa, kun siihen annetaan mahdollisuus. Välillä muutosten aikaansaaminen vaatii epämukavuusalueelle menemistä. On asetuttava alttiiksi omalle ja toisten epätäydellisyydelle.
Todellinen työyhteisön toimintatapojen ja johtajuuden kehittäminen vaatii kehittämiselle varattua aikaa. Tiimeillä täytyy olla aikaa keskustella ja puntaroida toimintatapoja ja suhtautumistaan. Kun yhteinen näkökulma on saavutettu, on muutos jo helpompi toteuttaa. Pitkälle kantava muutos ei tuo pikavoittoja heti, vaan varsinainen sato kerätään vasta vuosien päästä.
Arvostuksen tunne tärkeää
Johtamisen sudenkuopat ja hyvän johtamisen kysymykset nousevat ajoittain keskusteluun julkisuudessa. Varsinkin epäkohdat tuodaan herkästi esiin. Uskon, että jokaisella on vilpitön halu toimia hyvänä johtajana. Ennemminkin on kysymys siitä, ettei ole uskallettu ottaa aikaa ja todella keskittyä hyvän johtamisen mahdollistaviin asioihin. Tuttujen käytäntöjen perkaaminen on iso satsaus ja se aiheuttaa usein myös muutosvastarintaa. Johtajankin on tällöin helppo pitäytyä turvallisilla urilla.
Monet meistä tavoittelevat hyvää elämää, ja hyvä johtajuus kuuluu tärkeänä osana siihen. Jokainen haluaa olla arvostettu työssään ja toimia niin, että pystyy tuottamaan lisäarvoa työyhteisölleen. Tärkeää on hyvällä omalla tunnolla voida todeta päivän päätteeksi, että parhaani olen tehnyt ja se riittää. Välillä arvokasta on sekin, että ei osaa niin hyvin, inhimillisillä olennoilla kun on huonoja päiviäkin.
Hyvä johtaja on tarvittaessa apuna ja tukena. Kun itsellä tulee heikko hetki, voi mennä esimiehen luo pyytää ”uskonvahvistusta” omaan tekemiseensä. Itse arvostan johtajassa paljon sitä, että hänen ovensa on aina auki työntekijöille mutta samalla hän myös luottaa tiimiinsä ja antaa tilaa kehittyä.
Anna-Mari Rossi
Henkilöstöjohtaja
Keski-Suomen Osuuspankki
www.op.fi
Tämä blogikirjoitus liittyy Keski-Suomen Osuuspankin näkyvyyteen Keski-Suomen kauppakamarin Vuosikirjassa 2013.
Hyvä johtaja kykenee oivalluttamaan muita tarvittaviin muutoksiin. Muutokset työyhteisössä ovat kuin jatkokertomus: mitä on tehty, mikä on vienyt oikeaan suuntaan ja mitä tehdään seuraavaksi.
Itsensä johtaminen on jatkuvan uudistumisen keskiössä. Tiimiä tai työkavereitaan ei voi johtaa hyvin, jos ei osaa johtaa omaa tekemistään. Omien puutteiden havaitsemisessa auttaa tietynlainen nöyryys ja asioiden sanominen ääneen. Asioista avoimesti puhuminen luo samalla ajatuksen, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Kun tuntee itsensä sekä osaa nähdä vahvuutensa ja kehityskohteensa, on jo pitkällä. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat arvokkaita taitoja itsensä kehittämisessä. Työyhteisöissä palautteen tulisi olla osa arkea, ei mikään erillinen juhlallinen hetki kehityskeskustelussa.
Vilpitön tahto parhaimpaan
Uskon vahvasti siihen, että ihminen pyrkii aina parhaimpaansa, kun siihen annetaan mahdollisuus. Välillä muutosten aikaansaaminen vaatii epämukavuusalueelle menemistä. On asetuttava alttiiksi omalle ja toisten epätäydellisyydelle.
Todellinen työyhteisön toimintatapojen ja johtajuuden kehittäminen vaatii kehittämiselle varattua aikaa. Tiimeillä täytyy olla aikaa keskustella ja puntaroida toimintatapoja ja suhtautumistaan. Kun yhteinen näkökulma on saavutettu, on muutos jo helpompi toteuttaa. Pitkälle kantava muutos ei tuo pikavoittoja heti, vaan varsinainen sato kerätään vasta vuosien päästä.
Arvostuksen tunne tärkeää
Johtamisen sudenkuopat ja hyvän johtamisen kysymykset nousevat ajoittain keskusteluun julkisuudessa. Varsinkin epäkohdat tuodaan herkästi esiin. Uskon, että jokaisella on vilpitön halu toimia hyvänä johtajana. Ennemminkin on kysymys siitä, ettei ole uskallettu ottaa aikaa ja todella keskittyä hyvän johtamisen mahdollistaviin asioihin. Tuttujen käytäntöjen perkaaminen on iso satsaus ja se aiheuttaa usein myös muutosvastarintaa. Johtajankin on tällöin helppo pitäytyä turvallisilla urilla.
Monet meistä tavoittelevat hyvää elämää, ja hyvä johtajuus kuuluu tärkeänä osana siihen. Jokainen haluaa olla arvostettu työssään ja toimia niin, että pystyy tuottamaan lisäarvoa työyhteisölleen. Tärkeää on hyvällä omalla tunnolla voida todeta päivän päätteeksi, että parhaani olen tehnyt ja se riittää. Välillä arvokasta on sekin, että ei osaa niin hyvin, inhimillisillä olennoilla kun on huonoja päiviäkin.
Hyvä johtaja on tarvittaessa apuna ja tukena. Kun itsellä tulee heikko hetki, voi mennä esimiehen luo pyytää ”uskonvahvistusta” omaan tekemiseensä. Itse arvostan johtajassa paljon sitä, että hänen ovensa on aina auki työntekijöille mutta samalla hän myös luottaa tiimiinsä ja antaa tilaa kehittyä.
Anna-Mari Rossi
Henkilöstöjohtaja
Keski-Suomen Osuuspankki
www.op.fi
Tämä blogikirjoitus liittyy Keski-Suomen Osuuspankin näkyvyyteen Keski-Suomen kauppakamarin Vuosikirjassa 2013.