Liikkeenluovutus ja työsopimusten irtisanominen

Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena.

Säännöksen mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät uudelle omistajalle tai haltijalle. Sääntelyn taustalla vaikuttaa liikkeenluovutusdirektiivi (2001/23/EY) sekä EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä liikkeenluovutuksen tunnusmerkistöä arvioitaessa on huomioitu muun muassa

• millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys
• onko rakennusten ja irtaimiston kaltaista aineellista liikeomaisuutta luovutettu
• minkä arvoinen aineeton omaisuus on luovutushetkellä ollut
• onko pääosa henkilöstöstä otettu uuden työnantajan palvelukseen
• onko asiakaskunta siirtynyt liiketoiminnan mukana ja miten samankaltaista ja keskeytyksetöntä toiminta on ollut.

Työnantajan tulee huomioida, että kokonaisarvioinnissa tulee arvioitavaksi useita eri asioita, joille voidaan antaa eri painoarvoja liiketoiminnan luonteesta riippuen. Arvioinnin tekeminen on tärkeää viime kädessä asiantuntijan kanssa, sillä liikkeenluovutuksen tunnusmerkistön täyttyessä työnantajaa sitovat työsopimuslaissa asetetut velvoitteet luovuttavan yhtiön siirtyviä työntekijöitä kohtaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO:2018:65 yhtiö oli tuottanut kuntayhtymän kanssa tekemänsä ostopalvelusopimuksen perusteella tehostetun palveluasumisen palveluja kuntayhtymän vuokraamissa tiloissa. Kuntayhtymä oli ilmoittanut yhtiölle ostopalvelusopimuksen päättymisestä ja siitä, että kuntayhtymä ottaa palvelutalossa harjoitetun toiminnan suoritettavakseen. Yhtiö oli irtisanonut työntekijänsä työsopimuksen päättymään ostopalvelusopimuksen päättymispäivänä.

Myös ennakkotapauksessa KKO:2018:66 oli kysymys vanhustenpalveluiden palauttamisesta takaisin kunnan hoidettavaksi yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta.

Tapauksissa työnantajalla ja työntekijöillä on ollut erimielisyys siitä, onko kuntien toimintojen uudelleenorganisoinnissa ollut kysymys työsopimuslain tarkoittamasta liikkeenluovutuksesta. Korkein oikeus on kiinnittänyt huomiota molemmissa ratkaisuissa siihen, että vanhuspalveluiden tuottaminen on jatkunut siten samankaltaisena ja samalle asiakaskunnalle, ja että liikkeenluovutuksen tunnusmerkistö on täyttynyt.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2018:64 kaupunki ja yhdistys olivat sopineet koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä. Yhdistyksen lopetetun iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisen kaupunki oli sopinut toiminnan järjestämisestä toisen yhdistyksen kanssa. Toimintansa lopettanut yhdistys irtisanoi iltapäiväkerhon ohjaajana työskennelleen työntekijänsä työsuhteen. Korkein oikeus katsoi, että kyseessä on ollut liikkeenluovutus ja velvoitti toimintaa jatkaneen työnantajan suorittamaan korvauksia työntekijälle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Useat työnantajat tuottavat palveluja kunnille ostopalvelusopimusten nojalla, ja kunta-alalla toimintojen uudelleenorganisointia tapahtuu paljon erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa.

Erimielisyyksien ennaltaehkäisyn kannalta olennaista on mahdollisten työoikeudellisten kysymysten selvittäminen ja ennakointi etukäteen. Työsuhderiitoja koskevat oikeudenkäynnit voivat olla pitkäkestoisia, ja tuomiot perustuvat usein monimutkaisten näyttökysymysten arviointiin. Tämän johdosta työoikeudellisten vastuiden selvittäminen ennen yhtiön päätöksentekoa on tehokkain menetelmä erimielisyyksien välttämiseksi.