Miten rajapintojen avaamisvelvoite vaikuttaa henkilökuljetusalan yrityksiin?

Vuosi 2018 tuo suuria muutoksia kuljetusten parissa toimiville yrityksille. Yksi muutoksista on tiedon avaamisvelvoite, joka tuli voimaan vuoden alussa. Henkilökuljetustoimijoiden kuten taksi- ja joukkoliikenneyrittäjien pitää tietää, mitä liikennepalvelulakiin sisältyvä velvoite heiltä edellyttää ja miten tilanteessa pitää toimia. Seuraavat vastaukset on laadittu erityisesti niille yrityksille, jotka eivät vielä ole avanneet liikennepalvelulain edellyttämiä tietoja ja tiedon rajapintoja.
​​​​​​​

Miksi liikennepalvelulaki velvoittaa avaamaan tietoja ja tiedon rajapintoja?

Henkilökuljetustoimijoiden tietojen avaamisella vauhditetaan eri liikennemuotojen yhdistämistä käyttäjälähtöisiksi ja digitalisaatiota hyödyntäviksi palvelukokonaisuuksiksi ja matkaketjuiksi. Samalla liikennemarkkinat uudistuvat; syntyy sovellus- ja palvelukehitysinnovaatioita ja liikkumispalvelujen välitykseen ja liikennemuotojen yhdistämiseen perustuvia liiketoimintakonsepteja.

Kääntöpuolena on se, että yrityksille ja muille henkilökuljetustoimijoille kuten VR:lle tiedon avaamisvelvoite lisää tietojärjestelmämuutoksista aiheutuvia kustannuksia ja raportoinnista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Eduskuntakäsitellyssä välittömät kustannusvaikutukset tunnistettiin, mutta lain positiivisia vaikutuksia liikennemarkkinoille pidettiin niin suurina, että tiedon avaamisvelvoite asetettiin. Tietojen avaamisvelvoite tuli liikennepalvelulakikokonaisuudesta ensimmäisenä voimaan 1.1.2018.

Mitkä tiedot pitää jakaa? Mitkä tiedot ovat olennaisia?

Tietojen avaamisvelvoitteita on käytännössä kaksi. Ensimmäinen tiedon avaamisvelvoite koskee kaikkia henkilökuljetustoimijoita. Liikennepalvelulaki velvoittaa henkilöliikenteen liikkumispalvelujen tarjoajat jakamaan digitaalisesti tiedon aikatauluista, reiteistä, pysäkeistä, hinnoista (esim. €/km, dynaamisessa hinnoittelussa linkki hintatietoihin) ja palvelujen saatavuudesta sekä esteettömyydestä. Saatavuustietoa ovat esimerkiksi palvelualue ja -aika.

Toinen tiedon avaamisvelvoite koskee vuoden alusta alkaen niitä tie- ja raideliikennetoimijoita, joilla on lippu- ja maksujärjestelmä. Toimijoiden pitää tehdä sopimus rajapinnan käyttäjän kanssa ja avata pääsy lippu- ja maksujärjestelmän myyntirajapintaan perushintaisen kertalipun osalta. Käytännössä tämä vapauttaa kertalipputuotteet liikkumis- ja yhdistelypalvelun tarjoajille myytäväksi. Viestintäviraston sivuille on listattu sopimuksissa huomioitavia asioita kuten tietoturvaa, tietosuojaa sekä vastuukysymyksiä. Yrittäjän kannattaa huomioida esimerkiksi rahaliikenteeseen liittyvät vastuukysymykset.

Yritys voi välttyä myyntirajapinnan avaamiselta tietyin ehdoin, esimerkiksi jos yritys hoitaa pelkästään muuta kuin viranomaisen kilpailuttamaa liikennettä ja toiminta on pientä ja paikallista. Taksialalla velvollisuus koskee lähinnä yrityksiä, joilla on tietojärjestelmäpohjainen välitys- ja varausjärjestelmä, ei niinkään pieniä taksiyrityksiä. Avoimesta rajapinnasta huolimatta henkilötietoja pitää suojata myös jatkossa.

Mikä on avoin rajapinta?

Avoimella rajapinnalla tarkoitetaan liikkumispalvelujen osalta sitä, että palvelua koskevat olennaiset tiedot ovat käytettävissä tietojärjestelmään luodun yhteyden kautta koneluettavassa vakiomuodossa (esim. XML). Avoimessa rajapinnassa rajapintaa voi käyttää uusien sovellusten tekemiseen maksutta ja ilman, erillistä lupaa. Rajapinnan avoimuus mahdollistaa siis sen, että kuka tahansa voi tehdä kilpailevan järjestelmän, hyödyntämällä tai kehittämällä tuotetta.

Tämän voi nähdä yrityksen näkökulmasta uhkana tai mahdollisuutena. Avoimen rajapinnan avulla esimerkiksi pääkaupunkiseudun reittioppaaseen on kehitetty käyttäjiä palvelevia sovelluksia muun muassa joukkoliikennevälineiden reaaliaikaiseen seuraamiseen. Muita kokemuksia on liikennealalla kertynyt vielä vähän.

Tästä kertoo se, että vasta vuosi sitten Matkahuolto avasi valtakunnallisista joukkoliikennetoimijoista ensimmäisenä avoimen rajapinnan, joka antaa aikataulu-, pysäkki-, reitti- ja hintatiedot yhteistyökumppaneiden käyttöön. Rajapintaa hyödyntäviä eri liikennemuotoja yhdistäviä palveluja on tästäkin kuitenkin jo syntynyt.

Kolme tapaa tietojen avaamiseen

Liikkumispalvelun tarjoajan on toimitettava jatkossa tietoja liikkumispalvelun tarjoajille ja kehittäjille suunnattuun kansalliseen yhteyspisteeseen (National Access Point NAP) Liikennevirastossa. Kuitenkin jos esimerkiksi bussiyritys liikennöi vain sopimusliikennettä tai viranomaisen kilpailuttamaa liikennettä, tiedot ilmoittaa yleensä viranomainen. Myös taksiyritykset voivat sopia tietojen avaamisen liittyvästä yhteistyöstä välityspalvelun kanssa.

Tietoja voi avata kolmella vaihtoehtoisella tavalla:

  • Avaamalla oma olennaisten tietojen rajapinta ja tallentamalla rajapintaa kuvaavia tietoja NAP-yhteyspisteeseen
  • Sopimalla esimerkiksi välityspalvelun tarjoajien kanssa, että he ilmoittavat tiedot palveluun
  • Tallentamalla kaikki olennaiset tiedot suoraan NAP-yhteyspisteeseen

NAP-palvelu on osoitteessa www.liikennevirasto.fi/nap

Mitä muutoksia on odotettavissa jatkossa?

Tietojen rajapintojen avaamisella tavoitellaan sitä, että Suomesta tulisi liikennemarkkinoiden kehittämisen edelläkävijä. Nyt voimassa oleva toimintamalli todennäköisesti laajenee, sillä eduskunta käsittelee parhaillaan liikennepalvelulain toiseen vaiheeseen sisältyvää niin kutsuttua puolesta asioinnin mallia.

Mallissa yhdistettyjen liikkumispalvelujen tarjoaja voisi tarjota esimerkiksi sarja- ja kausilippuja eri liikennemuotoihin, mikäli käyttäjä sallii sen, että kolmas osapuoli asioi hänen puolestaan eri palveluissa. Lentoliikennetoimijat ovat esittäneet, että epäselvyyksien välttämiseksi mallin soveltamisala pitäisi rajata selkeästi Suomeen.

Uusien palvelujen kehittymisen, mutta myös datan omistajuuden kannalta malli on mullistava. Malli muuttaisi kokonaan käsityksen datan omistajuudesta ja periaatteessa mahdollistaisi asiakaskäyttäytymistä koskevan tiedon keräämisen kilpailevilta yrityksiltä. Puolesta asioinnin arvioidaan kuitenkin tulevan voimaan vuoden päästä,1.1.2019.

Kirjoittaja on Kaisa Saario, Keskuskauppakamarin asiantuntija, alueiden kilpailukyky