07.09.2015 07:01
”Miten tämä voi olla niin vaikeaa?” – voiko viestinnässä koskaan onnistua
Elokuun myötä työarki on taas lomakauden jälkeen alkanut. Kesälomaa edeltää yleensä armoton rutistus, jotta lomalla voisi rentoutua vailla stressiä työasioista. Kiire työpaikoilla näkyi myös kireinä hermoina ja ärsytyskynnyksen huomattavana laskuna.
Syksy saapuu enemmin tai myöhemmin. Sen tullessa toivotaan, että asiat, jotka väsyttivät ja ärsyttivät ennen lomaa, olisivat kadonneet. Tätä haluavat niin työntekijät kuin työnantajakin. Osana tätä työtä syksyisin pyörähtävät työpaikoilla käyntiin myös kuuluisat työtyytyväisyyskyselyt.
Kyselyistä on paljon hyötyä ja ne voivat oikein käytettyinä auttaa työpaikan kehittämisessä. Lähes organisaatiosta riippumatta kyselyissä kuitenkin nousee vuosi toisensa jälkeen kaksi samaa kehittämiskohdetta: palkkaa maksetaan liian vähän ja viestintä ei toimi.
Palkkaukseen liittyy monia tekijöitä alkaen työehtosopimuksesta ja päättyen suorituksen johtamiseen. Mutta miksi ihmeessä viestintä kompuroi vuodesta toiseen? Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa, kun kysehän on lopulta vaan siitä, että ihmiset ymmärtävät toisiaan. Ja aikuisillahan pitäisi olla kaikki edellytykset kuunnella toisiaan?
Viestintä työpaikalla on siitä jännä asia, että kaikki ovat omasta mielestään yleensä hyviä viestijöitä. Jos viesti ei mene perille, syytettyjen penkille joutuvat vastaanottajat, jotka eivät ymmärrä. Vastuu viestinnästä ulkoistetaan ”muille”. Työntekijät odottavat viestintää muualta ja esimiehet puolestaan painivat sen kanssa mistä, miten ja milloin viestiä. Saako tätä kertoa vai ei? On kyseessä sitten ylin johto tai kesäapulainen, kaikki painivat saman ongelman kanssa.
No mistä sitten ratkaisu? Yksi parhaista (ja yleensä unohdetuista) viestintään liittyvistä viisauksista on, että viestinnän tarkoitus on reaktiossa, jonka se saa aikaan. Tämän takia viestinnästä valittamisen sijaan kannattaa keskittyä omaan viestintäänsä ja siihen, miten itse yksilönä viestii. Sen sijaan, että miettii, mitä muut voivat tehdä paremmin, voisi keskittyä pohtimaan sitä, mitä itse voi kehittää.
Seuraava kysymys luonnollisesti onkin, että miten sitten omaa viestintää voi muuttaa? Pitäisikö kaikista meistä tulle marcobjurströmejä, jotka pystyvät pitämään huikeita esityksiä tuhatpäisen yleisön edessä?
Oikeasti tehokas viestintä ei tule maailman parhaista esityksistä vaan ennen kaikkea pienistä käytännön asioista. Tässä muutama vinkki meidän jokaisen viestinnän kehittämiseen (perustuu soveltavasti loistavaan 99u.com:n artikkeliin):
Tärkeintä onnistuneessa henkilökohtaisessa viestinnässä on keskittyä tarkastelemaan omia viestintätapoja ja sitä, mitä haluaa sanoa. Kehittämällä omia viestintä- ja vuorovaikutustaitoja ei välttämättä korjata koko organisaation työtyytyväisyystuloksia. Mutta ne auttavat taatusti meitä omassa työssämme ja saattaapa olla, että viestimme menevät paremmin läpi. Kaupan päälle työnteosta tulee yleensä helpompaa ja mukavampaa.
Ja kukapa ei näitä asioita haluaisi?
Joonas Pikkarainen
Joonas Pikkarainen
Joonas on Edward Lynxin Suomen maajohtaja. Edward Lynx kansainvälinen johtamisen ja viestinnän kehittämiseen keskittynyt yritys. Joonas uskoo vahvasti, että 90% työpaikan haasteista liittyy viestintään ja että kaikki ihmiset ovat loistavia viestijöitä, jos he pysähtyvät pohtimaan hetkeksi omaa viestintätapaansa.
Syksy saapuu enemmin tai myöhemmin. Sen tullessa toivotaan, että asiat, jotka väsyttivät ja ärsyttivät ennen lomaa, olisivat kadonneet. Tätä haluavat niin työntekijät kuin työnantajakin. Osana tätä työtä syksyisin pyörähtävät työpaikoilla käyntiin myös kuuluisat työtyytyväisyyskyselyt.
Kyselyistä on paljon hyötyä ja ne voivat oikein käytettyinä auttaa työpaikan kehittämisessä. Lähes organisaatiosta riippumatta kyselyissä kuitenkin nousee vuosi toisensa jälkeen kaksi samaa kehittämiskohdetta: palkkaa maksetaan liian vähän ja viestintä ei toimi.
Palkkaukseen liittyy monia tekijöitä alkaen työehtosopimuksesta ja päättyen suorituksen johtamiseen. Mutta miksi ihmeessä viestintä kompuroi vuodesta toiseen? Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa, kun kysehän on lopulta vaan siitä, että ihmiset ymmärtävät toisiaan. Ja aikuisillahan pitäisi olla kaikki edellytykset kuunnella toisiaan?
Viestintä työpaikalla on siitä jännä asia, että kaikki ovat omasta mielestään yleensä hyviä viestijöitä. Jos viesti ei mene perille, syytettyjen penkille joutuvat vastaanottajat, jotka eivät ymmärrä. Vastuu viestinnästä ulkoistetaan ”muille”. Työntekijät odottavat viestintää muualta ja esimiehet puolestaan painivat sen kanssa mistä, miten ja milloin viestiä. Saako tätä kertoa vai ei? On kyseessä sitten ylin johto tai kesäapulainen, kaikki painivat saman ongelman kanssa.
No mistä sitten ratkaisu? Yksi parhaista (ja yleensä unohdetuista) viestintään liittyvistä viisauksista on, että viestinnän tarkoitus on reaktiossa, jonka se saa aikaan. Tämän takia viestinnästä valittamisen sijaan kannattaa keskittyä omaan viestintäänsä ja siihen, miten itse yksilönä viestii. Sen sijaan, että miettii, mitä muut voivat tehdä paremmin, voisi keskittyä pohtimaan sitä, mitä itse voi kehittää.
Seuraava kysymys luonnollisesti onkin, että miten sitten omaa viestintää voi muuttaa? Pitäisikö kaikista meistä tulle marcobjurströmejä, jotka pystyvät pitämään huikeita esityksiä tuhatpäisen yleisön edessä?
Oikeasti tehokas viestintä ei tule maailman parhaista esityksistä vaan ennen kaikkea pienistä käytännön asioista. Tässä muutama vinkki meidän jokaisen viestinnän kehittämiseen (perustuu soveltavasti loistavaan 99u.com:n artikkeliin):
- Mitä oikeasti haluan viestiä? Helmasyntimme on, että yritämme sanoa kaikkea kerralla. Tästä seuraa, että emme oikeasti sano lopulta mitään. Kannattaakin keskittyä siihen, mitä aidosti haluaa viestiä ja minkä reaktion aikaan saada. Yritä aluksi tiivistää sanomasi korkeintaan yhteen päälauseeseen.
- Mitä vastapuoli odottaa viestinnältä? On helppo sanoa, mitä me haluamme. Mutta viestintä on aina kaksisuuntaista. Mitähän se toinen osapuoli odottaa ja haluaa? Odottaako hän meiliä vai puhelinsoittoa? Vai ihan kasvotusten keskustelua? Jos tätä ei tiedä, sitä voi rohkeasti kysyä. Pelkkä toisen viestintämieltymysten tiedusteleminen voi parantaa vuorovaikutusta.
- Uskonko oikeasti siihen, mitä viestin? Olenko siis aidosti motivoitunut työstäni? Voimakkain viestinnän työkalu on usko asiaansa ja aito halu kehittää työtään. Viestintä on siitä jännä juttu, että sitä harvoin voi teeskennellä. Viimeistään kehonkieli paljastaa, jos ei aidosti usko viestiinsä.
- Kuinka stressaantunut olen? Suurin osa viestintäämme ei tapahdu esityksinä kokouksissa. Viestimme jatkuvasti niin kahvikoneella, hississä, sähköposteissa ja Lyncissäkin. Stressin määrä vaikuttaa suoraan viestintäämme. Kaikki ovat joskus stressaantuneita, mutta jos stressi jatkuu kuukausia, ihmiset ympärillämme lukevat sitä ja alkavat muodostaa siitä käsityksiä. Stressi vesittää viestimme.
Tärkeintä onnistuneessa henkilökohtaisessa viestinnässä on keskittyä tarkastelemaan omia viestintätapoja ja sitä, mitä haluaa sanoa. Kehittämällä omia viestintä- ja vuorovaikutustaitoja ei välttämättä korjata koko organisaation työtyytyväisyystuloksia. Mutta ne auttavat taatusti meitä omassa työssämme ja saattaapa olla, että viestimme menevät paremmin läpi. Kaupan päälle työnteosta tulee yleensä helpompaa ja mukavampaa.
Ja kukapa ei näitä asioita haluaisi?
Joonas Pikkarainen
Joonas on Edward Lynxin Suomen maajohtaja. Edward Lynx kansainvälinen johtamisen ja viestinnän kehittämiseen keskittynyt yritys. Joonas uskoo vahvasti, että 90% työpaikan haasteista liittyy viestintään ja että kaikki ihmiset ovat loistavia viestijöitä, jos he pysähtyvät pohtimaan hetkeksi omaa viestintätapaansa.