Stimuloivaa ajatusmyrskyä

BLOGI: LAURI HILLIAHO: Ystäväni houkutteli minua mukaan seminaariin. Suorastaan refleksinä tunsin epäilystä; seminaarit ovat toki usein kuulostaneet houkuttelevilta, mutta totuus on ollut - usein valitettavasti - täysin päinvastainen. Olen ihmisenä sellainen, että opin, jäsennän ja oivallan parhaiten juuri silloin kun pääsee todella vaihtamaan ajatuksia toisen ihmisen kanssa. Usein seminaarien keskustelullinen osuus on ollut varsin vähäistä, ja anti on jäänyt sen mukaiseksi. Parempi johtaa hyvin-seminaarin mainosteksti lupaili henkilökohtaisia keskusteluja kokeneiden johtajien kanssa, joten päätin pähkäilyjeni päätteeksi osallistua pettymyksen uhallakin. Ajattelin, että mahdollisuus erittäin mielenkiintoiseen seminaariin oli kuitenkin olemassa.

Seminaariluokka löytyi vaivatta, ja aivan ensimmäiseksi yllätyin luokan koosta. Olin odottanut satapäistä yleisöä sorisemassa hiljaa auditorion penkeillä, mutta tila olikin pieni luokkahuone. Huoneen pyöreissä pöydissä istui aktiivisen oloista porukkaa ja tunnelma oli heti alusta alkaen lämmin ja ulospäinsuuntautunut: Jokainen vaikutti keskittyneeltä ja kiinnostuneelta, mikä lyhyistä yöunista huolimatta viritti myös minut odottamaan mitä seminaari pitäisi sisällään.

Esittelimme aluksi kaikki itsemme ja yllätyin kovasti siitä, kuinka monimuotoinen osallistujien tausta oli. Olin arvellut suuren osan opiskelijoista olevan johtamisen opiskelijoita, mutta osallistujia oli tasaisesti lähes joka tieteenalalta. Myös edustettujen yritysjohtajien taustat olivat varsin kirjavia. Kävimme läpi myös syitä siihen, miksi osallistujat olivat kiinnostuneet johtamisesta aiheena ja mitä odotimme seminaarilta. Syitä oli varsin paljon, mikä lupasi hyvää: keskustelu on usein sitä parempaa, mitä useampia näkökulmia siihen osallistuu. Odotuksissa löytyi puolestaan paljon samankaltaisuutta; kokoon oli selvästi tullut paljon ihmisiä, jotka nauttivat visioinnista, ajatuksen vaihdosta ja haastamisesta.

Kävimme pöytäryhmittäin läpi erilaisia johtamiseen liittyviä asioita johtajien kanssa keskustellen. Asioita tai asiakokonaisuuksia olivat esimerkiksi palkitseminen, kehuminen, kuunteleminen ja saavutusten juhlistaminen. Keskusteluista virinneiden ajatusten pohjalta pisteytimme asiat tärkeysjärjestykseen asteikolla +3 - -3. Tarkoituksena oli, että miinuspisteitä annettaisiin asioille, jotka koettiin johtamisen kannalta riskialttiiksi tai jopa vahingollisiksi. Valitettavasti näitä asioita oli laitettu pohdittavaksi melko vähän - monesti pohdinnat pienemmästä pahasta saattavat olla niitä kaikista kiperimpiä ja herkullisimpia. Keskustelut pysyivät tuoreina, sillä johtaja ja kysymykset vaihtuivat melko tiuhaan. Lähes aina keskustelua aiheista olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään - aika vain on rajallista. Tunnit toisensa jälkeen kuluivat kuin siivillä kokeneiden johtajien ja opiskelijatovereiden kanssa ajatuksia vaihtaen.

Kävimme lopuksi yhdessä läpi seminaarin antia ja kehitysideoita. Kaikki osallistujat olivat aidosti innoissaan, ja useimmista neljä tuntia ei ollut tarpeeksi. Itseäni ilahdutti eniten johtajien aito halu kuunnella opiskelijoita ja tuoreita nuorien ideoita. Kunnioitan valtavasti sitä, että pitkästä kokemuksesta huolimatta on halu jalostaa taitojaan ja tietojaan aina eteenpäin, ja uskon että nöyrä oppiva asenne on siihen mitä erinomaisin keino. Parempi johtaa hyvin-seminaari oli keskusteluineen ehkä mielenkiintoisin ja innostavin tapahtuma, johon yliopiston kautta olen itseni löytänyt. Päätimme yhdessä, ettei seminaari ja sen herättämät ajatukset jäisi tähän, vaan pyrkisimme järjestämään sille jatkoa; olipa se sitten missä muodossa tahansa.

Lauri Hilliaho, tietojärjestelmätieteen opiskelija, Jyväskylän yliopisto