Työlainsäädännön muutokset eivät murenna työsuhteiden tasapainoa – ne avaavat uusia väyliä kilpailukyvyn kehittämiseen

Siinä missä ennen työn tekeminen ja sen ehdot määriteltiin tiukasti yleissitovissa työehtosopimuksissa sekä pakottavassa lainsäädännössä, yrityksillä ja työntekijöillä on nykyään yhä enemmän mahdollisuuksia sopia asioista keskenään. Paljon huomiota herättäneet nykyhallituksen kaavailemat kevyemmät irtisanomisperusteet, joustavammat määräaikaisuudet ja yrityskohtaisen paikallisen sopimisen vapauttaminen vievät väistämättä kohti tulevaisuuden työelämää, joka rakentuu yhä enemmän luottamuksen, osaamisen ja neuvotteluvallan varaan. Lisäksi eräs verrattain vähän huomiota saanut, mutta kuitenkin keskeinen muutos on jo muutama vuosi sitten kaikessa hiljaisuudessa voimaan tullut työsopimuslain soveltamisalan täsmennys, jonka myötä työsuhteen olomassaoloa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun muassa myös ”osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta”. Tämä ei tietysti tarkoita, että työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä voitaisi edelleenkään sopia vapaasti, mutta nähdäkseni kirjaus kuvaa yhtenä esimerkkinä siitä, että pakottavan lainsäädännön ja sopimusvapauden painopiste on ollut hiljalleen siirtymässä kohti joustavampaa mallia jo pidemmän aikaa.

Joku voi katsoa, että muutoksen suunta horjuttaa työntekijöiden oikeusturvaa, mutta uskon että jatkossakin työvoiman keskeisin valttikortti – osaaminen – tulee pitämään työelämän neuvottelupöydän tasapäisenä, sillä osaamisen tarve ei tule yrityksistä häviämään tiukempienkaan lakimuutosten myötä.

Edellä mainitut muutokset on otettu yrityskentässä vastaan pääosin hyvällä. Vastapainona ”normienpurkamiselle” on kuitenkin tulossa myös uusia velvoitteita. Palkka-avoimuusdirektiivi täsmentää tasa-arvoista palkkausta koskevia velvollisuuksia, jotka ohjaavat työnantajia muodostamaan palkkaukselle selkeät rakenteet ja antamaan työntekijöille tietoa mahdollisista palkkaeroista. Lisäksi ns. hallintoedustuksen soveltamisalarajaa suunnitellaan madallettavan, mikä lisäisi henkilöstön osallistumismahdollisuuksia päätöksiin myös pienemmissä yrityksissä.

Isossa kuvassa muutoksen suuntaukseen liittyvät kysymykset eivät ole vain juridisia. Ne ovat inhimillisiä ja yhteiskunnallisia. Optimistina ajattelen, että uudet joustavammat rakenteet mahdollistavat kiehtovan kehityssuunnan, jossa perinteinen “työntekijä vs. työnantaja” -asetelma voi muuttua kohti molempien etuja edistävää yhteistyön mallia ja osaamisen hyödyntämistä kuhunkin tilanteeseen sopivin keinoin. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä tästä ovat joustavampaan sopimiseen perustuvat palkitsemismallit, joissa kannustava palkitseminen johtaa työn tehokkuuden ja kilpailukyvyn paranemiseen kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Paikallisen sopimisen lisäksi on jo nähtävissä, että myös yrityskohtaisten työehtosopimusten kiinnostavuus on lisääntymässä. Yhä useammin osataan tunnistaa niitä tilanteita, joissa yrityskohtainen sopiminen aidosti mahdollistaa kyseisen työyhteisön tarpeiden palvelemisen parhaalla tavalla. Ja edellä vain muutamia esimerkkejä sellaisista moderneista keinoista, jotka eivät olisi olleet ajateltavissa takavuosien jäykemmän lainsäädännön puitteissa.

Itselläni päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin aito innostus työjuridiikan kentän muuttumisesta dynaamisemmaksi: muutos on samaan aikaan oikeudellisesti haastava ja uusia mahdollisuuksia avaava. On kiehtovaa seurata, miten muutokset alkavat konkretisoitua ja sitä miten joustavammat rakenteet tulevat vaikuttamaan päivittäiseen työarkeen ja suomalaisen kilpailukyvyn kehittymiseen. Käytetään tämä mahdollisuus hyödyksi!

Kauppakamarin jäsenenä saat maksutonta neuvontaa esimerkiksi laki-, vero-, työsuhde- ja GDPR-asioissa. Ota yhteyttä neuvontapalvelukumppaneihimme tai lähetä kysymyksesi neuvonta@kskauppakamari.fi.