Tarvitaanko ihmisten johtajia tulevaisuudessa?

BLOGI:MIKA KORHONEN: Menepä katsomaan mitä tapahtuu urheiluliikkeessä nykyään. Ihmiset tulevat urheilukauppaan valitsemaan urheilukenkiä, ja sopivan parin löydettyään menevät kotona nettiin ja tilaavat ne englantilaisesta verkkokaupasta! Lääkärillekin mennään valmiiksi googletettujen taudinkuvausten kanssa. Johtajat ovat vielä vähemmän turvassa: julkisuus riepottelee jokaista sellaista bisnespäätöstä, mikä ei mahdu yleiseen käsitykseen kohtuullisuudesta. Mikään valmiiksi pureskeltu ei kelpaa, eikä kenenkään sana paina vaakakupissa toisen sanaa enemmän, edes työpaikoilla. Sitä sukupolvea, joka edustaa valtaosaa työtätekevästä väestöstä, ei johdeta enää ylhäältä käsin.

Mitä? Tarvitaanko myyjiä, lääkäreitä ja ihmisten johtajia enää tulevaisuudessa ollenkaan?

Eikä siinä vielä kaikki, kyse on vieläpä pysyvästä muutoksesta. Ei pidä sekoittaa päätä sillä, että me vaan nyt satumme elämään sellaista individualistista "nyt-mulle-kaikki-tänne-heti" -aikaa, joka on ohimenevä vaihe. Kyse on yleisestä ymmärryksen ja kypsyyden kehityksestä, jonka saatossa ihmisistä tulee aktiivisempia yhteiskunnan jäseniä. Yhteisöllisyys ei ole vain trendi, vaan se on kehityksen suunta.

Muita viisaampia ihmisiä, johtajia, ”niitä jotka tietävät muita enemmän”, ei siinä maailmassa enää tarvita. Tarvitsemme kuitenkin jatkossakin ihmisiä, jotka luovat ympärilleen innostusta, kutsuttakoon heitä vaikka "inspiroituneiksi ihmisiksi”. He kannustavat ihmisiä menemään oikeaan suuntaan ja antavat ihmisen oppia itse, kokeilemalla. Inspiroituneet ihmiset antavat siis iloista, positiivista, kulttuuria muuttavaa innostavaa esimerkkiä, joka saa ihmiset aktivoitumaan, toimimaan toisin ja sitä kautta muuttamaan ympäristönsä totuttuja toimintatapoja. Ennen kaikkea he yhdistävät ihmisiä, auttavat tekemään yhdessä.

Johtajuuden siirtyminen organisaatioiden sisään ja sisältäpäin tapahtuva aktiivisuus ei ole vain kehityskulku, vaan se on vaatimus. Mikäli ihmisten kanssa ei toimita siten, että heistä saadaan heidän koko potentiaalinsa esiin, ei meillä ole täällä Jyväskylässä mitään mahdollisuuksia pärjätä globaalissa kilpailussa. Pitää luoda ympäristöjä, jossa uusia ajatuksia syntyy ja niitä edistetään ja asioita tehdään paremmin – usein jopa kysymättä lupaa. Sen seurauksena ihmiset itse alkavat nostaa rimaa: tavallinen tekemisen taso ei enää riitä, eivätkä he tyydy vastaukseen ”ei onnistu”.

Tarina kertoo, että kaukaisessa kulttuurissa suuren rakennusprojektin alkaessa yksi ihminen jätettiin nuotion ääreen istumaan muiden tarttuessa toimeen. Sen yhden ihmisen tehtävänä oli pitää tulta yllä ja muistaa miksi rakennusprojektiin alun perin edes ryhdyttiin. Nyt se sama vaatimus on ulotettu meille kaikille. Miksi kestävä kehitys on tärkeää? Miksi valita läpinäkyvyys, rehellisyys? Miksi jokaisen panos on tärkeä ja miksi yhdessä tekeminen on arvo sinänsä? Mikä on, lopulta, tärkeää elämässä ja mitä tarkoittaa tasapaino? Aikana jälkeen johtajien meidän jokaisen pitää varmasti ja vakaasti osata erottaa mikä vie meitä eteenpäin, ja mikä ei.