Irtikytkentä Venäjän energiatuonnista on tehtävä ripeästi ja toimitusvarmuus turvaten

Keskuskauppakamarin elinkeino- ja ilmastoasiantuntija Teppo Säkkinen. Kuva: Elmo Eklund

Keskuskauppakamarin elinkeino- ja ilmastoasiantuntija Teppo Säkkinen. Kuva: Elmo Eklund

Venäjän sota Ukrainassa haastaa Euroopan riippuvuuden Venäjän energiatuonnista. Hyökkäyssodan rahoittaminen on moraalisesti kestämätöntä. On turvallisuusriski, että merkittävä osa energian huolto- ja toimitusvarmuutta on arvaamattoman Venäjän varassa.

Tuoreen pääministeri Sanna Marinin hallituksen turvallisuusselonteon mukaan ”Venäjä-riippuvuudesta ja fossiilisista polttoaineista pyritään nopeutetussa aikataulussa eroon” ja tunnistetaan, että tämä edellyttää lisääntyviä energiainvestointeja.

Suomi tuo kolmanneksen käyttämästään energiasta Venäjältä. Suurin osa tästä on öljyä. Moniin Euroopan maihin verrattuna Suomi on silti paremmassa asemassa, koska fossiilisia polttoaineita on korvattu hyvissä ajoin panostamalla uusiutuvaan energiaan ja ydinvoimaan.

Sähkön osalta omavaraisuus saavutetaan Olkiluoto 3:n ja tuulivoiman ansiosta arviolta jo vuonna 2023. Siirtoyhteydet Pohjoismaihin turvaavat sähkön saatavuutta. Laivakuljetuksilla liikkuva öljy ja kivihiili on hankittavissa globaaleilta markkinoilta. Esimerkiksi Neste on kyennyt jo korvaamaan 85 prosenttia (HS 14.5.) Venäjältä tuodusta raakaöljystä muista lähteistä.

Vaikein korvattava on maakaasu, jota tuodaan putkea pitkin Venäjältä. Kaasu kattaa vain noin viisi prosenttia Suomen energiankulutuksesta, mutta on tärkeä sadoille teollisuusyrityksille. Kaasua käyttävät myös monet elintarvikealan yritykset kuten leipomot.

Öljyn ja kivihiilen korvaaminen muista lähteistä tarkoittaa lähinnä nousevia hintoja, mutta kaasun saatavuusongelmat voisivat lamauttaa monen yrityksen toiminnan.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän 7.4. esittelemä LNG-terminaalialuksen hankinta Viron kanssa vastaa ongelmaan. Aluksen kautta tuotava nesteytetty maakaasu kattaisi koko Suomen ja Viron vuotuisen tarpeen. Myös Baltic Connector-yhteys Viroon, Haminaan valmistuva LNG-terminaali ja biokaasu vähentävät Venäjän tuonnin merkitystä.

Uusien toimien avulla Suomi voi katkaista kaasuriippuvuuden Venäjästä Viron tavoin vuoden loppuun mennessä.

Keskuskauppakamari tukee irtikytkentää Venäjän energiatuonnista niin nopeasti kuin mahdollista. Samalla on toimittava siten, että energian toimitusvarmuus turvataan ja isku Euroopalle ja Suomelle on hallittavissa.

Energiatoimitusten katkaisu on selkeintä tehdä poliittisin päätöksin. Yritykset eivät voi irtisanoa toimitussopimuksia ilman sopimusrikeseuraamuksia. Esimerkiksi tuore EU:n tuontikielto kivihiilelle antaa välineen katkaista voimassa olevat sopimukset, tosin vasta siirtymäajan jälkeen.

Suomen hallituksen linja on toistaiseksi ollut, että energiatuontia koskevat pakotepäätökset tehdään yhteisesti EU-tasolla.

Yritysten ja yhteiskunnan laajasti kannattaa varautua myös äkillisiin muutoksiin joko Venäjän tai EU:n päätöksin.

On korkean kynnyksen takana, että Venäjä itse sulkisi kaasuhanat ja niitä seuraavat rahavirrat. Silti sota on osoittanut, että epätodennäköisiä asioita tapahtuu. Vaatimus kaasun maksamisesta ruplilla saattoi olla Venäjän koepallo EU-maille. Metsähakkeen tuonti Suomeen on jo katkennut Venäjän päätöksellä.

Paine EU:lle asettaa tiukempia energiapakotteita kasvaa jokaisen venäläisten sotilaiden jäljiltä löydetyn joukkohaudan myötä. Joukkotuhoaseiden, kuten kemiallisten aseiden käyttö Ukrainassa voi olla raja, joka kääntäisi Saksan pään. Lisääntyvät vaatimukset energiatoimitusten rajoittamiselle tunnistetaan myös hallituksen selonteossa.

Venäjän tuonnin korvaaminenkiihdyttää välttämätöntä vihreää siirtymää. Tulevalla lämmityskaudella nojataan olemassa olevaan infraan, myös turpeeseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Uusiutuva ja päästötön energia on kuitenkin kilpailukykyisin tie.

Korkea energian hinta nostaa myös uuden teknologian, kuten vetypohjaisten ratkaisujen kannattavuutta. Fossiilisten polttoaineiden varaan ei kannata rakentaa tulevaa.

Venäjästä irtautumisen vaatimat mittavat energiainvestoinnit tehdään pääosin yksityisellä rahalla. Siksi olennaista on pitää huolta hyvästä investointiympäristöstä. Lupaava alku tälle oli hallituksen kehysriihessä ilmoittamat toimet luvituksen sujuvoittamiseksi.


Teppo Säkkinen, Keskuskauppakamarin ilmasto- ja elinkeinoasiantuntija