Liikennepalvelulain I vaihe mullistaa markkinoita ja toimintatapoja – muutokset eivät koske vain taksialaa

Liikennepalvelulaki on kuljetusalan toiminta- ja säätely-ympäristöä voimakkaasti uudistava. Lakipaketin ensimmäinen vaihe on nyt astunut kokonaan voimaan. Liikennetoimijoiden kannalta uusia toimintatapoja ja velvoitteita on tullut voimaan sekä 1.1. alkaen että 1.7. alkaen. Tuoreimpana muutoksena on liikennemarkkinoiden avaaminen.

Ensimmäisen vaiheen suurimmat muutokset liikennetoimijoihin koskevat markkinoille tuloa ja lupaprosessia sekä liikennemuotojen välisiä raja-aitoja. Liikennepalvelulaki vähentää yritysten hallinnollista taakkaa lupien ja muiden alalle tulon rajoitteiden osalta. Tieliikenteessä liikennetoimijaksi ryhtyminen on jo helpottunut, sillä heinäkuun alun jälkeen ei tarvitse enää käydä yritysten kritisoimaa pakollista yrittäjäkurssia. Yritysten hallinnollinen taakka väheni myös sillä, että yritykset joutuvat hakemaan liikennelupaa aiempaa harvemmin. Liikennelupa on voimassa viiden vuoden sijasta kymmenen vuotta. Samalla Liikenteen turvallisuusvirastosta haettavalla luvalla voi harjoittaa myös aikaisempaa monipuolisempaa yritystoimintaa. Esimerkiksi linja-autoyrittäjä voi harjoittaa taksitoimintaa. Yrityksille tämä tarjoaa mahdollisuuden paitsi kasvuun myös mahdollisuuden erottua uusilla palveluilla.

Kuljetustoiminta säilyy pääasiassa luvanvaraisena, ja kiisteltyä kymppitonnin rajaa kuljetustoimintaan ei lopulta tullut. Pakettiautot vapautuivat kuitenkin luvanvaraisuudesta (mutta ei rekisteröitymisestä), sillä luvanvaraisuuden tonnimääräinen raja nousi kahdesta tonnista 3,5 tonniin. Heinäkuun alusta lähtien myöskään alle 60 kilometriä tunnissa liikkuville traktorikuljetuksiin ei tarvita lupaa. Taksialalla markkinoille tulon jarru, lupien määräsääntely, jää myös historiaan. Taksien määräsääntelystä luopuminen kääntänee taksiyrittäjien määrän kasvuun erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa lupia on ollut vähän tarjolla. Taksialan kannalta kiintiöjärjestelmästä luopuminen on markkinaloikka, mutta muutoksessa onnistuminen edellyttää, että lupaprosessi on sujuva ja luvan hinnasta ei muodostu uutta kynnystä alalle tuloon. Hintapolitiikka ei saa vesittää muutosta.

Liikennepalvelulain ensimmäinen vaihe sisältää myös velvoitteita tiedon ja tiedon rajapintojen avaamiseen. Muutokset tulivat voimaan jo vuoden alussa, mutta velvoite on jäänyt lähes täysin taksikeskustelun varjoon. Todennäköisesti osa liikennetoimijoista ei vielä edes tiedä tiedon avaamisvelvoitteesta.

Tietojen ja tiedon rajapintojen avaamisvelvoite lisää yritysten hallinnollista taakkaa ja aiheuttaa jossain määrin kustannuksia. Plussana on kuitenkin se, että matkaketjujen ja uudenlaisten liikennepalveluiden rakentaminen helpottuu. Yritykset ovat tuoneet kuitenkin esille sen, että suurten kaupunkien osalta muutokset ovat edenneet hitaasti ja osa julkisista lippujärjestelmistä ei ole lain edellyttämällä tavalla avoimia. Tämä ei edistä matkaketjujen rakentamista.

Tietojen avaamisvelvoitteita on käytännössä kaksi. Ensimmäinen tiedon avaamisvelvoite koskee kaikkia henkilökuljetustoimijoita niin tie- kuin raideliikenteessä. Liikennepalvelulaki velvoittaa jakamaan digitaalisesti tiedon aikatauluista, reiteistä, pysäkeistä, hinnoista (esim. €/km, dynaamisessa hinnoittelussa linkki hintatietoihin) ja palvelujen saatavuudesta sekä esteettömyydestä. Saatavuustietoa ovat esimerkiksi palvelualue ja -aika. Kuitenkin jos esimerkiksi bussiyritys liikennöi vain sopimusliikennettä tai viranomaisen kilpailuttamaa liikennettä, tiedot ilmoittaa yleensä viranomainen. Myös taksiyritykset voivat sopia tietojen avaamisen liittyvästä yhteistyöstä välityspalvelun kanssa.

Toinen tiedon avaamisvelvoite koskee niitä tie- ja raideliikennetoimijoita, joilla on lippu- ja maksujärjestelmä. Esimerkiksi taksialalla myyntirajapinnan avaamisvelvollisuus koskee lähinnä yrityksiä, joilla on tietojärjestelmäpohjainen välitys- ja varausjärjestelmä, ei niinkään pieniä taksiyrityksiä. Toimijoiden pitää avata pääsy lippu- ja maksujärjestelmän myyntirajapintaan perushintaisen kertalipun osalta. Käytännössä tämä vapauttaa kertalipputuotteet liikkumis- ja yhdistelypalvelun tarjoajille myytäväksi. Nyt voimassa olevassa ensimmäisessä vaiheessa velvoite koskee kertalippua ja ensi vuoden alusta alkaen velvoitetta laajennetaan sarja- ja kausilippuihin, kun liikennepalvelulain toinen vaihe astuu voimaan.