Kirje joulupukille

Ei lakkoja vuodelle 2025, kiitos.

Tänä vuonna lakkojen lasku lasketaan miljardeissa. Tiedätkö, mitä sillä saisi? Varmaan täysremontin Korvatunturin pajaan ja käyttöön uusimmat robottitontut. Sen sijaan saimme pysähtyneet tehtaat, tyhjät laiturit ja kiireen keskellä seisoskelevat työmaaporukat.

Ymmärrämme, että neuvottelupöydissä on tiukkoja paikkoja. Ei siellä sentään piparkakkutaloa rakenneta. Mutta jos talouden tulipesä sammuu, siinä hyytyy koko kelkka. Laitetaan kaikki vetämään samaa rekeä – jos porotkin pystyvät siihen, miksei mekin?

Valitukset investointihankkeissa – voisitko ottaa ne Korvatunturin varastoon?

Täällä Keski-Suomessa meillä on menossa projekti nimeltä Hippos-hanke – iso juttu, paljon työpaikkoja ja tulevaisuuden menestystä luvassa. Mutta arvaa mitä? Yksi valitus, ja koko karavaani pysähtyy. Taitaa olla nopeampaa saada paikka Tonttukouluun kuin vietyä läpi investointihanke Suomessa.

Ja tämä ei koske vain Hippos-hanketta. Yrityksetkin seisovat byrokratian rattaissa kuin jouluruuhkassa, jossa viranomaiset valittavat toistensa päätöksistä. Yksi antaa luvan, toinen valittaa siitä. Se on kuin poro, joka yrittää vetää rekeä, mutta tontut vetävät samaan aikaan taaksepäin. Emme halua poistaa ihmisten oikeutta valittaa, mutta toivomme, että turhat valitukset suodatettaisiin yhtä tiukasti kuin tonttujen tuhma vai kiltti -lista.

Saavutettavuus – porotkin pääsevät nopeammin perille kuin me.

Tätä asiaa ei voi enää kiertää (koska kiertotietkin ovat tukossa) – tarvitsemme apua Vaajakosken pullonkaulan purkamiseen. Se on kuin jouluruuhka ostoskeskuksessa: kaikki haluavat ohi yhtä aikaa, mutta kenelläkään ei ole tilaa liikkua. Sekunnit muuttuvat minuuteiksi, minuutit tunneiksi ja kohta joku jo miettii, pitäisikö muuttaa takaisin 90-luvulle, kun ei ollut näin paljon liikennettä.

Verotus, joka ei vie yrittäjiltä viimeistäkin karkkia.

Tiedämme, että jaat lahjoja etkä kerää niitä takaisin, joten ymmärrät huolemme. Verotuksesta on tullut kuin tontun keksipurkki – juuri kun saat käteesi yhden piparin, joku nappaa sen jo pois.

Tänä vuonna yritykset ovat jo antaneet osansa veroihin, maksuihin, lisämaksuihin, välillisiin maksuihin ja maksujen maksuista perittäviin maksuihin. Mutta silti joku sanoo: "Voitaisiinko ottaa vielä vähän lisää?" Veroja tarvitaan, mutta yritykset antavat jo riittävästi omasta piparipurkistaan.

Julkiset hankinnat, jotka suosivat laatua hinnan sijasta.

Kuulostaako tutulta? Lahjat saapuvat jouluaattona puoliksi purettuina, ilman paristoja ja ohjeilla, jotka on käännetty tonttukielestä Google-kääntäjällä. Voittaja valittiin halvimmalla hinnalla, ja sillä selvä.

Mutta eikö olisi järkevämpää miettiä, mitä oikeasti tarvitaan? Lahjojen laatu ratkaisee, ei se, kuinka halvalla ne saatiin, ja Joulupukki jos kuka tietää tämän. Voittaja ei voi olla aina se, joka lupaa eniten ja toimittaa vähiten.

Ehdotamme uutta periaatetta “Kiltti vai tuhma?”. Kiltti hankinta tukee paikallista työtä, tuo pitkäaikaista hyötyä ja kestää pidempään kuin yhden käyttöpäivän. Tuhma hankinta taas on se, joka näyttää halvalta mutta maksaa lopulta enemmän kuin osattiin kuvitella.

Tiedän, Joulupukki, nämä ovat isoja toiveita. Mutta emme kaipaa ihmeitä – reilu annos järkeä ja ennakoitavuutta olisi jo melkeinpä joulun ihme.

Lämmintä joulua kaikille keskisuomalaisille ja Korvatunturille – muista, että tonttujasi tarvitaan myös täällä etelämpänä.

Ari Hiltunen

toimitusjohtaja

Keski-Suomen kauppakamari

Kirjoitus on julkaistu alun perin Keskisuomalaisen Vierailija-palstalla 16.12.2024.